Luin Emily Bronten kirjoittaman romaanin Humiseva harju. Jos teos muuttuisi eri asioiksi, tulokset olisivat varmasti erittäin mielenkiintoisian ja ankeita.
Jos teos olisi ruokapöytä, se olisi pitkä, suuri naarmuuntunut pöytä joka oli joskus varmasti hieno ja kallis, mutta nyt kulunut ja epäsiististi hienoisen pölykerroksen alla. Pöydälle olisi katettu puinen kulho täynnä pilkottuja höyryäviä vihanneksia ja riistasta tehtyä kastiketta, josta ei saa selvää mistä eläimestä se on peräisin. Tarjolla on myös katossa riippunutta leipää. Pöydälle on katettu kasa vanhoja perintölautasia jotka ovat nekin naarmuilla ja aterimet ovat raskastekoiset. Lasit on korvattu puumukeilla ja juomaksi on tarjolla kaivovettä ja alkoholia.
Jos teos olisi lääke, niin en usko sen olevan kovin tehokas auttamaan minkään sairauden parantamiseen. Päinvastoin, se saattaisi juuri aiheuttaa sairauksia. Se olisi karvasta niellä ja se haisisi tunkkaiselta ja olisi suonruskeaa kuin nummet.
Jos teos olisi matkailukohde, se olisi laakea numminäkymä. Talvella se tarjoaisi erityisolosuhteita rakastaville huikean seikkailun rajuilla lumimyrskyillään ja kesäisin kauniin lämpimän ruohikko- ja kukkaparatiisin ja olisi oivallinen kohde vaeltajille.
